Uutinen

Roine palasi Lahteen kunnianhimoisin tavoittein - ”Jokainen jääkiekkoilija pelaa ainoastaan voittaakseen”

Vuosi oli 2015, kun Mestiksen SaPKosta saapui Lahteen 23-vuotias hyökkääjä, joka oli jahdannut kotikaupungissaan Jyväskylässä liigapaikkaa vuosia ilman kunnollista tulosta. Pelicans kuitenkin haistoi Miika Roineessa potentiaalin.

Petri Matikaisen valmentamassa lahtelaisjoukkueessa oli kaudella 2015-16 kova kilpailu ja pelaajia kierrätettiin paljon. Siitä huolimatta Roine pystyi ottamaan Pelicans-miehistöstä pelipaikan ja murtautumaan liigaympyröihin. Tällä kertaa pysyvästi.

- Olihan se tietyllä tapaa käänteentekevä kausi omalle uralle. Sain silloin oikeasti todistettua myös itselleni, että olen liigatason pelaaja, tiivistää Roine, jonka ensimmäinen kokonainen liigakausi toi plakkariin 24 (5+19) tehopistettä.

Omiin kykyihinsä Roineella, 28, on ollut aina vankka luotto. JYPin organisaatiossa hän joutui aikoinaan kohtaamaan karusti sen, kuinka vaikea nuoren pelaajan oli saada pelipaikkaa yhdestä sen ajan kovatasoisimmista ja rutinoituneimmista joukkueista.

- Savonlinnaan lähdin sillä mielellä, että nyt pitää koettaa omia siipiä uudessa ympäristössä. Hyvä, että tein niin, sillä kotikaupungista pois lähteminen kasvatti hirveästi. Siitä ei mennytkään kauaa, kun Pelicans osoitti kiinnostusta.

Lahdesta Roine jatkoi matkaansa Mikkeliin. Juuri Liigaan nousseen Jukureiden riveissä hyökkääjän isoin fokus oli vakiinnuttaa paikkansa pääsarjapelaajana. Silloin hän ei vielä osannut kuvitella tulevansa nopealla aikavälillä kapteeniksi ja Liigan kuukauden pelaajaksi.

”Meininki oli välillä aivan eeppistä”

Jukureissa Roine pääsi toden teolla mittaamaan itseään jääkiekkoilijana. Häntä houkutti se, että pienemmän budjetin liigatulokkaassa luvassa oli jo lähtökohtaisesti paljon vastuuta.

- Ilmaiseksi ei saanut mitään sielläkään, Roine muistuttaa.

- Jukureissa oli kuitenkin tietynlainen työrauha koko ajan. Sulle annettiin reilu paikka ja mahdollisuus, ja se piti sitten vain pystyä käyttämään.

Ura Mikkelissä ottikin heti tuulta alleen nousujohteisen Lahden-vuoden jälkeen. Roine valittiin kaikkien aikojen ensimmäisenä Jukurit-pelurina Liigan kuukauden pelaajaksi marraskuussa 2016. Valinta oli itseoikeutettu, sillä hyökkääjä nakutti kyseisenä kuukautena tehopisteitä 10 peräkkäisessä ottelussa.

Jukureiden historian ensimmäinen kausi pääsarjassa oli joukkuetasollakin uudenlainen kokemus.

- Meininki oli välillä aivan eeppistä. Halli oli aina loppuunmyyty.

- Joukkue hitsautui meillä tosi tiiviiksi. Tuntuu, että mitä pienempään paikkaan mennään, niin sitä enemmän pelaajat ovat keskenään tekemisissä vapaa-ajalla. Pienemmissä kaupungeissa kun ei ole niin paljon muita sirkushuveja tarjolla.

Roine oli syksyllä 2017 aloittamassa vasta kolmatta täyttä liigakauttaan, kun silloinen Jukurit-käskijä Risto Dufva pyysi pelaajan pakeilleen ja nimesi joukkueen uudeksi kapteeniksi. Tuo hetki ei Roineelta unohdu. Kunnia oli suuri ja valinta ruokki entistä kovempaan työntekoon, sillä Roine on halunnut olla aina eturintamassa näyttämässä muille tekemisen mallia.

- En tiedä haaveileeko sellaisesta kukaan, mutta jos mulle olisi nuorena poikana sanottu, että olen joskus SM-liigajoukkueen kapteeni, niin olisin varmasti ottanut sen huutaen vastaan.

Neljällä kaudella Jukureissa Roine sai sen, mitä Mikkeliin suunnatessa halusikin: paljon minuutteja, paljon pelejä. Hänestä kasvoi Liigan teräsmies, joka ylsi uskomattomaan 268 peräkkäisen sarjaottelun putkeen ennen viime kauden lopun pientä loukkaantumista.

Takaisin Lahteen

Nyt Roine on kaksivuotisella kontrahdilla takaisin Pelicansissa, josta hänelle jäi viime visiitistä hyvät muistot. Menestystä joukkuetasolla ei Mikkelissä tullut, mutta Roine kokee, että Lahdessa siihen on aito mahdollisuus.

- Jokainen jääkiekkoilija pelaa ainoastaan voittaakseen. Seura tietää, mitä he saavat minusta ja minä tiedän suurin piirtein, mitä täällä on odottamassa. Päätös palata oli näin varsin helppo.

Jukureissa Roine viimeisteli parhaalla kaudellaan 33 (12+21) tehopistettä. Keskiarvollisesti neljän kauden pistesaldo osui 27-28 pisteen välimaastoon. Varastossa riittää rahkeita vielä nähtyä suurempiinkin tekoihin, hyökkääjä uskoo.

- Pitää arvostaa sitä, mitä on pystynyt tekemään, mutta en silti haluaisi tyytyä ja jämähtää 30 pisteen pelaajaksi.

- Välillä tulee vaikeimpia vaiheita ja toisinaan aallonharjoja, mutta eri tilanteet pitää vain osata pitää sivussa ja keskittyä jokapäiväiseen duuniin.

Vaikka C-kirjain ei enää alkavalla kaudella Roineen rintapieltä koristakaan, se ei saa menettämään hänen yöuniaan.

- Se ei muuta mua persoonana mihinkään suuntaan. Olen jäällä ja kopissa sama pelaaja, oli kirjaimia tai ei.

Toisenlainen arki kotona

Paljon on ehtinyt tapahtua neljän vuoden aikana Pelicansissakin, jonka penkin takana seisoo tätä nykyä hyvin erihenkinen valmennusjohto kuin Roineen viimeksi Lahdessa pelatessaan.

- Meininki on ollut pirun hyvä päivästä numero yksi lähtien. Meillä ihmiset kohdataan ihmisinä. Täällä puhutaan jääkiekkoasioista, kun on sen paikka ja muista asioista, kun on taas niiden aika, Roine kiteyttää.

Valmistautuminen kohti lokakuun alussa käynnistyvää Liigan runkosarjaa on sujunut Lahdessa täysin ennenkuulumattomissa olosuhteissa. Sitä seikkaa se ei kuitenkaan poista, että Pelicansilla on taas jalkeilla mielenkiintoinen pelaajanippu, jossa on laatuyksilöitä jokaiselle pelipaikalle. Mutta mikä on lahtelaisryhmän salaisuus alkavalla kaudella?

- Panostamme paljon siihen, että ollaan oikeasti aktiivisia ja luistellaan paljon. Raikkaus ja ennakkoluulottomuus tulevat kuvastamaan meitä, Roine vastaa.

- Emme halua mennä varsinaisesti minkään muotin mukaan. Tehdään omasta joukkueesta niin hyvä kuin pystytään ja pelataan omannäköistä jääkiekkoa. Uskon, että se tulee olemaan myös viihdyttävää.

Kun Roineen päivä on jäähallilla pulkassa, alkaa hänellä toisenlainen arki kotona. Toukokuussa syntynyt tyttövauva on tuonut Roineen perheeseen oivaa vastapainoa kiekkoarjen taustalle.

- Joskus on saattanut tuoda kaikki huolet ja murheet huonon pelin jälkeen kotiin. Nyt pystyy vähän päästämään irti, kun sinne astuu. Kotona ollaan isänä ja seurataan, kun lapsi kehittyy. Se vapauttaa varmasti henkistä voimavaraa, kun ei ole koko ajan kiinni jääkiekossa.

Teksti: Aleksi Salonen