Selkävamma piti sinut sivussa käytännössä koko viime kauden. Pelasit TPS:ssä vain yhden CHL- ja yhden liigaottelun. Millaista se oli olla niin pitkä aika pois oman ammatin parista?

- En sanoisi, että vuosi olisi ollut raskas. Se oli erilainen vuosi. Se sisälsi hyviä ja huonoja jaksoja, aivan kuten mikä tahansa vuosi. Jos siitä jotakin sai, niin etäisyyttä ja perspektiiviä siihen ammattiin ja alaan, jota on tehnyt jo vuosikaudet. Tilanne oli mulle täysin uusi. Sain tietyllä tavalla myös esimakua siitä, mitä se touhu voi olla siinä vaiheessa, kun kolme kertaa viikkoon -ottelurytmejä ei enää ole.

Kuntoutit selkääsi yhdessä pitkäaikaisen tuttusi Harri Hakkaraisen kanssa, joka liittyi hänkin keväällä Pelicansin riviin. Millaista signaalia harjoitus- ja CHL-pelit ovat nyt antaneet? Onko selkä kestänyt rasitusta?

- Harjoituspelien signaali on ollut viime kauden näkökulmasta tosi hyvä. Olen tykännyt siitä, miten kroppa on reagoinut ottelurasitteisiin. Totta kai vielä on hakemista peliin tulemisen ja muun sellaisen kanssa. Selkä vaatii vielä tietynlaiset toimenpiteet, mutta vaste on ollut hyvä.

Sinulla on pitkä historia Oulun Kärpistä, jonka paidassa debytoit Liigassa jo 17-vuotiaana kaudella 2000-01. Pelasit Kärpissä kaikkiaan kahdeksalla peräkkäisellä kaudella 351 peliä. Olit jokunen vuosi sitten ulkomailla pelatessasi ilmoittanut, että haluat pelata Suomessa vain Kärpissä. No, niin ei käynyt, mutta asiassa ei varmastikaan ole mitään suurempaa draamaa.

- Ei ainakaan mun puolelta. Nyt kun tuota lausuntoa on miettinyt, niin tämä on kohtalaisen hankala ala sanella tai suunnitella, miten tulevat vuodet menevät. Joskus vuosia sitten oli sellainen ajatus, että haluan pelata Suomessa vain Kärpissä. Sen jälkeen on tapahtunut jotakin muuta, eikä siinä mitään. Tilanne on edennyt näin, ja ollaan tyytyväisiä tähän.

Pelicansissa kiekkoilee hyvä ystäväsi Juhamatti Aaltonen, jonka kanssa olet pelannut Kärpissä, Jokereissa ja Leijonissakin. Hakkaraisen lisäksi Pasi Nurminenkin on sinulle tuttu mies maajoukkueesta. Millainen vaikutus em. herroilla oli siirtoosi Pelicansiin?

- Harrin kanssa oli käyty kuntoutusta läpi useamman kuukauden ajan. Tykkäsin vuorovaikutuksesta hänen kanssaan. Juhiksen mukana olo joukkueessa, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, on mukava ja positiivinen lisä. Näillä on aina oma vaikutuksensa, mutta lähtökohta sopimuksen allekirjoittamiselle on se, mikä on itselle henkilökohtaisesti siinä vaiheessa paras mahdollinen vaihtoehto.

Pelicans menee kovaa kyytiä organisaationa eteenpäin. Vaikuttiko siirtopäätökseesi myös seuran nouseva käyrä?

- Siihen vaikutti kuulemani viesti, millainen organisaatio Pelicans haluaa olla. Täällä on panostettu paljon työympäristöön. Siihen, millainen ympäristö olisi hyvä nuorelle ja vähän kokeneemmallekin pelaajalle kasvaa ja kehittyä. Siinä näyttelevät Tommi Pärmäkoski ja Hakkarainenkin suurta roolia. Se puoli kiehtoi ennen kaikkea.

Aistiiko sen, että organisaatiossa on kova menestymisen nälkä?

- Kyllä täällä aistii, että koko ajan halutaan kehittyä ja mennä eteenpäin. Vaatimustaso on kova, niin kuin kuuluukin olla. Yhdistelmä vaatimustasoa ja rentoutta ovat niitä askeleita ja palasia, joiden kautta menestystä lähdetään tavoittelemaan.

- Nostaisin silti esille sitä, että miten palo ja halu voittamista kohtaan saadaan siirrettyä arjen tekemiseen. Miten teet joka päivä treeneissä hommia, hoidat oheiset sun muut urheilijana elämiset. Tämä kaikki kun saadaan siirrettyä ottelutapahtumiin, niin tulee hyvä.

Millainen ryhmä Pelicansilla on mielestäsi jalkeilla? Joukkue on nuori, mutta on siinä kokemustakin.

- Näen tosi paljon potentiaalia. Joukkueessa on tervepäisiä nuoria jätkiä. Porukka on aika itseohjautuvaa. Jätkät ovat ymmärtäneet sen, että miten huippu-urheilija elää ne kaikki loput tunnit, joita et ole hallilla harjoittelemassa. Sillä on iso merkitys. On ollut kiva seurata sen suuntaista tekemistä.

Oletko joukkueen isähahmo?

- En missään nimessä. Oon yksi jätkistä. Sellainen oleminen tulee luonnostaan, millainen oleminen on mulle itselleni luonnollista. Välillä mä kuuntelen ja oon hiljaa, välillä koetan olla vaikuttamassa myös siihen, mistä asioista on syytä keskustella. Yritän itse vaikuttaa, ja tuoda esimerkkiä päivittäisen työn ja tekemisen kautta.

Olet voittanut Kärpissä neljä Suomen mestaruutta. Pelicansista Suomen mestaruuksia on sinun lisäksesi Aaltosella (4) ja Tomi Karhusella (3). Kuinka tärkeää se on, että joukkueessa on pelaajia, jotka ovat joskus voittaneet jotain?

- Kyllä meillä on ainakin tietotaitoa ja kokemusta siitä, mitä kaikkia haasteita ja palasia matkan varrella on joutunut kohtaamaan, kun on päätyyn asti menty. Jokainen joukkue joutuu kuitenkin löytämään sen oman reittinsä.

Mistä asioista voittavan joukkueen palapeli rakentuu?

- Nostaisin tekemisen jatkuvuuden, ja ottelusta toiseen siirtymiset. Koen, että menestyvän joukkueen yksi isoista tunnuspiirteistä on, että se pystyy tilanteesta riippumatta tekemään asioita sovitulla tavalla ja hyvällä tasolla: johdettiinpa sitten peliä, oltiin tappiolla, meillä oli hyvä jakso meneillään, meillä oli haastavampi jakso meneillään. Muut olosuhteet ja ympärillä tapahtuvat asiat eivät saa olla vaikuttamassa suoritustasoon.

Pureudutaan vielä tarkemmin uraasi ulkomailla. Olet pelannut niin SHL:ssä (Södertälje, Luleå, HV71) kuin KHL:ssäkin (Amur, Lev Praha, Jokerit) kolmessa eri seurassa. Onko sinulla ollut ajatus, että haluat nähdä eri kulttuureja ja ottaa sillä tavalla ammatista kaiken irti?

- Seuran vaihtaminen ei ole ollut mikään itseisarvo. Ammatillinen puoli edellä on menty. Olin pelannut ensin neljä vuotta Ruotsin hyvätasoista sarjaa, jonka jälkeen tilanne rupesi konkretisoitumaan, ettei MM-kisareissujen jälkeen ollut mitään ihmeempää Pohjois-Amerikan suuntaan. Ajatuksena oli kuitenkin päästä seuraavalle tasolle, ja Euroopassa pelaaville se oli KHL. Siellä tuli vietettyä ne tietyt vuodet.

- Eri kaupunkien ja maiden näkeminen on tullut siinä kaiken oheistuotteena. Jatkosopimuksiakin on tehty muutamaan otteeseen seuroihin, mutta ne ovat sisältäneet poikkeuksia ja optioita sun muita, mitkä on sitten käytetty.

Yksi urasi suurimmista tähtihetkistä on eittämättä keväällä 2011 Bratislavassa voitettu maailmanmestaruus. Jos niputat lyhyesti aikaasi ulkomaan sarjoissa, niin mitä nousee erityisesti mieleen?

- Tässä voisi tulla menestyvästä joukkueesta aikaan Södertäljessä, jolloin tapeltiin kaksi vuotta karsintasarjassa sarjapaikan säilyttämisestä. Se oli tosi kovaa koulua. Luleåssa oli taas todella hyvät kaksi vuotta. Pelattiin osaavan valmennuksen alaisuudessa aktiivista ja aggressiivista lätkää.

- KHL:ssä Prahassa oli kova ja laaja materiaali sekä hyvä valmennus. Finaaleissa hävittiin seiskapeli, eikä joukkue jatkanut seuraavana vuonna KHL:ssä. Sitä on tullut mietittyä, että mitä olisi käynyt, jos organisaatio olisi vienyt mestaruuden, että olisiko jostain löytynyt rahoitus, vai olisiko mestaruuden voittanut joukkue jäänyt pois sarjasta. Kuka tietää. Onhan niitä kokemuksia, niin voittavasta kuin häviävästäkin lätkästä.

Et vielä Oulun-vuosinasi ollut esillä pistetilastoissa. Teit Jokereissa kaudella 2015-16 25 tehopistettä, mikä on selkeästi eniten urallasi yhdellä kaudella. Mistä moinen vire, oliko rooli erilainen?

- Oli hyvä pelillinen rooli. Sain pelata yli- ja alivoimaa, olla ratkaisuhetkillä kentällä, pelata erien ja otteluiden loput. Olin hyvässä kunnossa. Pelit lähtivät menemään oikeaan suuntaan, ja onnistuminen ruokkii onnistumista.

Voisi siis kai sanoa, että identiteettisi jääkiekkoilijana on kokenut muutoksen nuoruusvuosistasi.

- On se sieltä muuttunut tosi paljon. Kärpissä se oli pääasiassa puolustusvastuusta huolehtimista sen mitä sai pelata. Ei pelkästään Jokerivuosina, vaan olen jo pitkään arvostanut pelaajia, jotka ovat monipuolisia ja hyviä yleispelaajia. Ei se mene enää niin, että joku on hyvä syöttämään, puolustamaan, taklaamaan tai laukomaan. Hyvä pelaaja pystyy pelaamaan eri rooleissa tasaisen hyvin.

- Jos meinaa tänä päivänä menestyä jollain tietyllä erikoisosaamisella, niin sen erikoisosaamisen täytyy olla toden totta eri tasolla kuin muilla. Yleispelissä on ollut tavoitetta ja kehittämistä itsellä. Sitä kohti olen pyrkinyt menemään. Omaa peliä on kausi toisensa jälkeen tarkasteltu kriittisesti ja mietitty, mitä juttuja siellä voisi parantaa.

Kun tehoja on alkanut tulla aiempaa enemmän, niin asetatko tänä päivänä itsellesi jo pistetavoitteita?

- Ei niinkään pisteiden tekeminen ole ollut tavoitteena, vaan osallistua peliin ja pelata aktiivista jääkiekkoa. Mikäli siinä oheistuotteena tulee pisteitä, niin se on vain plussaa.

Mitä ajattelet perjantaina käynnistyvästä Liiga-kaudesta?

- Ajattelen ensimmäistä kolmen pelin viikkoa. Haluan nähdä, millainen fiilis kropassa on sellaisen viikon jälkeen. Kyllähän pitkän pelaamattomuuden jälkeen on kiva fiilis kautta ajatellen. Kiva lähestyä pelejä ennen kaikkea työn ja hauskuuden kautta. Sen kummempia tavoitteita ei tässä vaiheessa ole. Peli kertoo sen myöhemmin.

Liiga-avaus Pelicans – HIFK perjantaina 13.9. Isku Areenalla klo 18.30! Liput ennakkoon tästä.

Aleksi Salonen