Aleksi Salonen

Mikko Niemelä, siirryit kesken viime kauden Oulun Kärpistä Ruotsin pääsarjaan. Puolikas kausi SHL:ssä Brynäsin paidassa sai karun päätöksen, kun seura putosi karsintapelien päätteeksi Allsvenskaniin. Millaisen kokemuksen kevätkausi tarjosi 32-vuotiaalle pakille?

- Palaan Liigaan kokemusta rikkaampana. Sain sieltä tarinan, jota jakaa eteenpäin. Olin aina haaveillut, että olisi joskus kiva päästä mittaamaan tasoani SHL:ssä. Nyt pääsin toteamaan, että pystyn pelaamaan sielläkin.

- Mielestäni meillä oli tosi hyvä joukkue. Marginaalit ovat erityisesti Ruotsissa todella pienet. Pudotuspelipaikkakaan ei ollut loppujen lopuksi kaukana, ja tuntuu, että olisimme voineet pärjätä sielläkin kärkiporukoita vastaan. Karsintasarjassa peli oli raakaa, kuinka lähellä oltiin toiseen suuntaan, mutta päädyttiinkin alaspäin.

Viime marraskuussa ennen muuttoa Ruotsiin takanasi oli haasteellinen syksy Kärpissä. Lähditkö hakemaan SHL:stä henkistä nollausta vai peliminuutteja sinulle tutun valmentajan Mikko Mannerin alaisuuteen?

- Aika lailla molempia. Sellaista restart-nappia ja tietysti myös peliaikaa. Koin, että reissu oli henkilökohtaisesti onnistunut.

- Vaikka lopputulos oli huono, nautin joka ikisestä päivästä. SHL on uskomattoman hieno sarja. Ympäristö oli mainio, sillä ryhmässä oli tuttuja valmentajaa myöten. Reissu oli hyvä miksaus uutta ja tuttua.

Suomessa olet tottunut vuosi toisensa jälkeen pelaamaan menestyksestä, mutta nyt jouduit kokemaan toisen ääripään. Kuinka verrattain erilaiseksi aistit ilmapiirin Brynäsin kopissa, kun lähdettiinkin pelaamaan sarjapaikasta?

- On luonnollista, että tunnelma oli jännittynyt. Ehkä eron Liigaan huomasi siinä, että kokeneemmilla ruotsalaisilla oli jo ennen kevättä pelko persuksissa, että toivottavasti ei jouduta karsimaan.

- Björnisen Hanneksen kanssa juttelimme viimeisten pelien jälkeen, että jossain muualla ei tarvitse kauheasti stressata lopputuloksesta. Nyt yksittäisellä ottelulla oli iso vaikutus.

- Ulkomaalaisina pelaajina meidän suhtautumisemme kevään peleihin oli erilainen. Ajattelimme, että puristamalla ei ainakaan onnistuta ja että lähdetään laittamaan parhaamme likoon. Tällä kertaa ei riittänyt.

Sinulla oli vuosi sopimusta jäljellä Kärppien kanssa. Miten siihen päädyttiin, että Oulu sai jäädä ainakin toistaiseksi?

- Kävimme yhdessä valmennusjohdon kanssa asiaa läpi ja tuumasimme, että näin on parempi. Meininki oli sama kuin viime syksynä, että haluan taas nauttia pelaamisesta.

- Kärpissä tuntui itselläni olevan sellaista henkistä umpikujaa. Olin aika kauan yhdessä paikassa. Pitkään se toimi, mutta joskus joutuu ottamaan askelia toisaalle, että voi nähdä eteenpäin kirkkaammin.

Niin, oletko jo aiemmin tullut harkinneeksi lähteä kokeilemaan, miltä kiekon pelaaminen tuntuisi jossain muualla?

- Aina kun on pitänyt miettiä jatkoa, on ollut ajatus, että olisi mukava nähdä muitakin paikkoja. Ruotsia olen aina pohtinut, että pärjäisinköhän minä tuolla. Suomessa Kärpät oli varsinkin nuorempana luonnollinen vaihtoehto, kun asiat olivat täällä hyvin. Takaraivossa on kuitenkin kytenyt ajatus, että lähtö voisi tehdä hyvää.

- Se ei ole kuitenkaan aina niin helppoa, kun elämässä on muutakin. Vaimon ja kahden lapsen kanssa on mietityttänyt, miten perhe suhtautuu. Perheellisenä ei ole enää niin helppoa nostaa kytkintä.

Miten asumisjärjestelyt hoituvat tänä päivänä, kun muutit kauaksi kotoa ja allekirjoitit Pelicansin kanssa yksivuotisen lapun?

- Perhe on täällä mukana, ja arki on saatu rullaamaan hyvin. Meillä on kiva asunto. Lapset rakastavat maauimalaa hyppyrimäkien alla. Viime viikonloppuna käytiin juoksulenkillä neljä leikkipuistoa läpi, lapset olivat juoksukärryssä. Lapset onneksi sopeutuvat aikuisiakin helpommin ja löytävät kavereita.

Olet pelannut Kärppien miehistössä Liigaa kaudesta 2008–09 lähtien. Kaudella 2014–15 kävit pyörähtämässä lainalla Pelicansissa kuuden ottelun verran. Liigapelejä on vyölläsi kaikkiaan 527 tehopistein 19+72=91. Millaisen ensivaikutelman Pelicans on sinuun luonut? Onko Oulun miehelle erikoinen tilanne valmistautua uuteen kiekkokauteen toisen seuran palkkalistoilla?

- Ei varsinaisesti. Arki jääkiekkomaailmassa on kuitenkin loppujen lopuksi aika samanlaista. Tuntuu, että meillä Pelicansissa toimitaan hieman eri lailla kuin muualla. Täällä yksilö ottaa vastuuta omista teoistaan, mikä on hieno juttu. Meillä ei ole päivittäin palavereita, emmekä istu välttämättä joka aamu alas yhdessä.

- Ensimmäisestä päivästä lähtien olen huomannut, kuinka hyvä meininki täällä on. Ja vaikka ollaan rennolla fiiliksellä, niin asioita tehdään tosissaan. Nuorista pelaajista huokuu halu mennä eteenpäin, ja mikä olisikaan tätä parempi kasvuympäristö ottaa heti vastuuta itsestään.

- Pelicansilla on nyt hyvä sapluuna ja selkäranka, josta pitää kiinni, vaikka joskus ihmiset pesteissään vaihtuisivatkin vuosien saatossa. Arki on kilpailuvaltti, joka vetää pelaajia puoleensa. Porukka haluaa tulla tänne pelaamaan, kun on tieto siitä, että homma toimii jäällä ja sen ulkopuolella.

Olet voittanut Kärpissä kolme kertaa Suomen mestaruuden. Miten katsot saavutuksiasi näin uran ollessa vielä kesken?

- Muistan, kun ensimmäinen mestaruus tuli, niin pikkaisen vanhempi pakkiparini Vallinin Ari sanoi, että muista, näitä ei tule joka vuosi. Sitten tulikin toinen heti perään.

- En voi sanoa, että menestymiseen olisi tottunut millään tavalla. Mutta kun mestaruuksia tuli kaksi peräkkäin, tuntui, että onhan tämä hienoa ja niitä voitetaan joka vuosi uudestaan. Se työ täytyy kuitenkin tehdä joka ikinen päivä.

Koetko pystyväsi pitkän kauden aikana hyötymään aiemmista kokemuksistasi ja tuomaan voittamisen mentaliteettia joukkueen yhteiseen pottiin?

- Olen saanut menestyksen vuosista paljon oppia. Voin yrittää niitä jollekin jakaa, mitä jossain hetkessä kannattaa ajatella ja tehdä. Muistuttaa siitä, että mikään ei tule ilmaiseksi ja työt pitää tehdä. Jos mietitään, että täällä on viime kaudella pärjätty, niin ei se lähde tästä rullaamaan suoraan samalla raiteella.

- Toivoisin olevani kopissa helposti lähestyttävä. En välttämättä ole ollut vielä kaikista äänekkäin. Sitä uudessa paikassa ensin katsoo, mihin kohtaan oma persus mahtuu.

- Haluan antaa kaikille tilaa. Jonkun verran alkaa olla vuosia lajin parissa takana, niin sitä toivoo, että joku voisi tulla joskus vaikka juttelemaan ja avaamaan ajatuksia. Tuntuu ihmisestä sitten hyvältä, huonolta tai miltä vaan.

Entä millaista ruutua lähdet tavoittelemaan Pelicansista kaukalon puolella?

- Takana on paljon hyviä kausia, ja jossain vaiheessa on ollut vähän vaikeampaa. Haluan edelleen päästä eteenpäin urallani ja kehittyä työssäni. Parhaimmillani olen aika hyvä pelaaja. Tasaisuus ja luotettavuus on isoimpia valttejani. Haluan pitää niistä kiinni ja näyttää esimerkkiä, että oli hyvä tai huono päivä, niin minuun voi luottaa. Silloin ansaitsen myös ympärilläni olevien luottamuksen.

Sinulla tulee lokakuussa mittariin 33 vuotta. Mitä odotat ja toivot tulevaisuudeltasi jääkiekkoammattilaisena?

- Olen tullut Pelicansiin sen takia, että haluan taas nauttia jokaisesta treenistä ja pelistä. Tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta ei se välttämättä aina ole niin. Silloin voi olla kaukalossa vaikeaa, jos tuntuu, että seinät kaatuvat päälle ja happi loppuu.

- Koen, että Pelicansissa mulla on mahdollisuus saada olla oma itseni. Paiskia vieruskavereiden kanssa joka päivä hommia tosissaan ja siitä nauttien.

- Haluan menestyä edelleen. Joskus olen voittanut, joskus jäänyt seiskapelin jatkoajalla kakkoseksi. Voittamisen takia tässä kuitenkin pelataan loppujen lopuksi. Menestyksen hetket jokainen haluaa kokea uudestaan.

Pelicans kohtaa harjoituskauden viimeisessä ottelussaan Tapparan torstaina 24.8. Isku Areenassa klo 18.30.

Varmista oma paikkasi kaikkien aikojen päijäthämäläiseen kiekkokauteen!
Kausikortit ja harjoitusotteluiden irtoliput myynnissä Lippu.fi:n verkkosivuilla.