Juniorina huippulupaukseksi ylistetty Veeti Vainio on nyt henkisesti kypsempi kuin ennen vuosien vammakierrettä - ”Uskallan luvata, että parhaat vuoteni ovat vielä tulossa” | Pelicans

Tiistai 2.4. 18:30 VS.

Juniorina huippulupaukseksi ylistetty Veeti Vainio on nyt henkisesti kypsempi kuin ennen vuosien vammakierrettä - ”Uskallan luvata, että parhaat vuoteni ovat vielä tulossa”

Kiekkojumalat eivät ole olleet aina Veeti Vainion puolella. Poikkeuksellisilla ominaisuuksillaan juniorivuosinaan säväyttänyt puolustaja ajautui useita leikkauksia vaatineeseen vammakierteeseen pahimpaan mahdolliseen aikaan NHL-varauksen jälkeen. Mitä hiljattain Pelicansiin siirtynyt Vainio ajattelee tapahtumista tänä päivänä?

Pelihalut tapissaan. Kovia kokeneella Veeti Vainiolla riittää nälkää auttaa Pelicans menestymään. (Kuva: Tomi Natri)

Aleksi Salonen

Lehtiotsikot Veeti Vainiosta eivät ole toistaiseksi pyörineet sellaisten urotekojen ympärillä, joita takavuosina A-nuorten SM-sarjaa hallinneelta puolustajalta olisi ollut lupa odottaa. Vainio, 23, on kärsinyt nuorella urallaan julmetun määrän erinäisiä vammoja, jotka ovat osakseen jarruttaneet pahasti pelaajan läpimurtoa liigakaukaloihin.

Nyt helmikuussa 2021 Vainiolla on meneillään toinen peräkkäinen kausi Liigassa ilman pidempiä poissaoloja. Miltä jääkiekko maistuu juuri nyt Lahden Pelicansissa, Veeti Vainio?

- Kyllähän jääkiekko maistuu aina hyvältä, ja vielä paremmalta silloin, kun saa olla terveenä ja pelata ilman sen suurempia ajatuksia vammoista.

- Multa on leikattu molemmat lonkat, nilkat ja ranne, mutta olen aina ollut fyysisesti hyvässä tikissä. En näe, että vammoista olisi jäänyt mitään haittaa. Sanoisin melkeinpä, että päinvastoin paikat ovat osittain jopa paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin, hyväntuulinen Vainio sanoo.

Huono tuuri seurasi Vainiota vuosina 2016–19, jolloin loukkaantumiset sattuivat yhteen kolmen vuoden janaan puolustajan edustaessa KooKoota, Kiekko-Vantaata ja SaiPaa. Mainituilla kolmella kaudella Vainio pelasi kaikkiaan vain 28 sarjaottelua.

Positiivinen elämänasenne on kuitenkin auttanut. Vainio ei ole koskaan vajonnut synkkyyteen vammojen takia.

- Olen koko ajan tiennyt, etteivät ne vammat ole sellaisia, etteikö pystyisi jatkamaan pelaamista. Hinku kaukaloon on ollut aina kova. Menen vieläkin päivä ja peli kerrallaan. Kun on valmis tekemään töitä ja pelaa hyvin, niin silloin yleensä pääsee eteenpäin ja kehittyy. Sen jälkeen sitten katsotaan, mihin se riittää.

- Sen olen oppinut, ettei näistä asioista kannata ottaa turhaa stressiä. Koettaa vain nauttia jääkiekosta. On tämä kuitenkin aika hienoa hommaa, että tätä saa tehdä ammatikseen.

Edessä siintää vielä monen monta vuotta luoda maineikas ura kiekkokaukaloissa.

- 24 vuotta tulee mittariin kesällä. Tuolla lailla kun sen sanoo, niin se tuntuu paljolta, kun on fiilis, että juurihan sitä vasta täytti 18. Uskallan luvata, että parhaat vuoteni ovat vielä tulossa.

”En ole kokenut paineita, että olisi pakko olla jotain”

Espoon Kiekkoseuran kasvatti Vainio oli vuosia takaperin yksi Suomen -97-ikäluokan seuratuimpia puolustajalupauksia. Lennokkaalla luistelullaan, kiekollisen pelin taidoillaan ja tulisella laukauksellaan kanssapelaajista erottunut Vainio voitti Bluesin kanssa A-nuorten Suomen mestaruuden kaudella 2013–14. Pudotuspeleissä hän oli sarjan paras maalintekijä viidellä osumallaan.

Seuraavalla kaudella Vainio oli runkosarjassa pakkien ykkönen niin maaleissa kuin syöttöpisteissä tehoilla 13+31=44. Kevät 2014 toi nuorukaiselle myös liigadebyytin Bluesissa, pronssisen mitalin A-nuorista ja MM-hopeaa alle 18-vuotiaista.

Columbus Blue Jackets varasi Vainion kesän 2015 varaustilaisuudessa. Puolustaja avaa lisää 2010-luvun lopun vaikeita aikoja ja kertoo avoimesti, että taustalla oli muutakin kuin loukkaantumiset.

- Junnuvuosina ennen varausta sen aikainen Veeti Vainio oli henkisesti niin pikkupoika, että kyllä ne mun isoimmat vaikeudet ja syyt olivat oman pääkopan sisällä. Epäonnistumisten käsittelystä lähtien. Vammatkin sattuivat NHL-varauksen jälkeen huonoimpaan mahdolliseen paikkaan, niin se oli aika epäsuosiollinen kombo, hän täsmentää.

- Paljon oli silloin junnuna meikäläisestä juttuja, mutta en tavallaan ole koskaan pitänyt itseäni muita lahjakkaampana. En ole kokenut mitään paineita, että olisi pakko olla jotain.

Henkisesti tärkeä onnistuminen SaiPassa

Palaset alkoivat viimein loksahdella paikoilleen viime kaudella, kun Vainio pelasi SaiPassa 47 ottelun runkosarjan. Hän heilutti maaliverkkoa kahdeksaan otteeseen ja teki 26 tehopistettä, joilla hän oli joukkueensa kolmanneksi tehokkain pistenikkari.

- Isoin juttu oli se, että sai ilman isompia taukoja ensinnäkin treenata ja pelata oikeastaan terveenä koko kauden. Pelasin vastuullisessa roolissa ja olin kentällä silloin, kun pelejä ratkaistiin. Peliaikakeskiarvo oli 21 minuutin luokkaa. Kyllä silloin mun mielestä pitääkin tehdä tulosta ja vastata huutoon, Vainio sanoo.

Kun urheilussa onnistumiset seuraavan pidemmän aikaa toisiaan, sitä alkaa kummasti uskaltaa tehdä enemmän asioita.

- Olen itse tiennyt koko ajan, että jos saan pelata ja pysyä terveenä, niin pystyn tekemään jäällä hyviä juttuja. Tuohon paikkaan se oli henkisesti tärkeä kausi. Takana oli monta vaikeaa vuotta, pelimäärät olivat pieniä, ja koko ajan kun pelasikin, niin oli kaukana parhaasta kunnosta.

Vainio aloitti SaiPassa myös kuluvan kauden, kunnes hän siirtyi tammikuun lopussa loppukauden lainasopimuksella Pelicansiin. Paperilta katsottuna Vainion alkukausi Lappeenrannassa ei ollut yhtä tuloksekas kuin edeltäjänsä, mutta 1+3-tehojen takaa löytyy muutakin.

- Ensimmäiset 6–8 peliä pääsin hyvin paikoille. Siinä olisi voinut tulla enemmänkin pisteitä. Sen jälkeen tuli pieni puujalka, valmennus vaihtui, vastuu laski ja peli oli tosi vaikeata. Joukkueellakaan ei kulkenut, mutta en pystynyt itsekään auttamaan SaiPaa.

- Tuntui, että melko paljon jäi itselläni varastoon.

Pelicansista löytyi tuttu tutkapari

Lainasopimusta Pelicansiin Vainio kuvailee uutena alkuna kaudelle. Hänellä on helmikuun ensimmäiseltä viikolta alla turkoosipaidassa kolme peliä, joissa syöttömerkintöjä kertyi yhtä monta. Vainion puheesta paistaa innostuneisuus.

- Siirto Lahteen oli tosi mahtava homma. En ole kauaa ehtinyt olemaan, mutta kovasti olen tykännyt valmennuksesta ja ennen kaikkea pelaajista.

- Henkilökohtaisesti tämä on mulle hyvä mahdollisuus kehittyä. Pääpointti on tietenkin se, että pystyttäisiin edelleen voittamaan pelejä ja pärjäämään. Koen, että paljon pitää vielä parantaa omaa peliä. Tuolla kilpaillaan pelipaikoista, ja meillä on tosi paljon hyviä pelaajia. Pitää näyttää parasta Veeti Vainiota, että saa jatkossakin vastuuta.

Pelicansilla on ollut Liigassa meneillään vaikeampi pätkä, mutta miehistö on edelleen sarjassa toisena. Vainio nostaa esiin joukkueen toiminnan ”hyvän balanssin”.

- En (Tommi) Niemelää vielä niin hyvin tunne, mutta häntä on helppo lähestyä. Tuntuu, että voisi mennä juttelemaan muustakin kuin jääkiekkojutuista. Sitten kun aletaan tehdä hommia jäällä ja hallilla, niin sitten niitä myös tehdään. En ihmettele yhtään, että täällä on peli kulkenut niin hyvin.

Lahdessa Vainio pääsee pelaamaan pitkästä aikaa samassa nutussa menestyksekkäiltä Bluesin juniorivuosilta tutun tutkaparin Iikka Kangasniemen kanssa.

- On tämä kohtalaisen paljon mukavampaa kuin pelata häntä vastaan. Montakohan jäähyä olen saanut, kun ollaan oltu vastakkain. Muutaman kerran on ollut nimittäin maila kainalossa, Vainio nauraa.

- Iikka on ylivoimallakin aika pirun hyvä syöttämään. Espoossa kun voitettiin A-junnujen kanssa mestaruus, niin sain silloin istua siinä syöttötuolissa. Iikka on mahtava pelaaja ja kaveri myös. Kiva kun pelataan taas samassa joukkueessa. Uskon, että hänkin tykkää.

Ensi kauden sopimuskuviot ovat puolustajalla vielä auki.

- Jatko Lahdessa ei ole lainkaan poissuljettu. Olisihan se hieno homma, jos sellainen mahdollisuus tulisi. Olen saanut Pelicansista ehdottomasti positiivisen kuvan.