Uutinen | 20.09.2017 12:14

Kousa uhkuu voitonnälkää

Palasit kesken viime kauden Pelicansiin Ruotsin Djurgårdenista. Mikä sai sinut palaamaan kotiin?

- Ensinnäkin se, että homma ei toiminut Ruotsissa. Sain mahdollisuuden päästä takaisin kasvattajaseuraani ja isoon rooliin. Organisaatio, pelaajat ja valmentajat haluavat mennä täällä eteenpäin, joten ratkaisu oli aika helppo.

Viimeisin pelisi Pelicans-nutusta oli kaudelta 2009-10. Miltä tuntui pukea taas turkoosia päälle?

- Olihan se iso juttu. Mulle on ollut aina kunnia laittaa Pelicans-paita päälle. Se ei ole nimittäin koskaan itsestäänselvyys, että pääset takaisin kasvattajaseuraasi. Aina on paljon liikkuvia osia.

Olet pelannut viimeisen viiden vuoden aikana kahdessa eri seurassa niin Suomessa (Jokerit, Lukko), Ruotsissa (MODO Hockey, Djurgårdens IF) kuin Venäjälläkin (Torpedo Nizni Novgorod, Medvescak Zagreb). Miten ajauduit kiekkokiertolaiseksi?

- Tykkään haastaa itseäni, enkä mennä aina sen helpoimman kautta. Haluan myös tutustua ihmisiin. On kiva lähteä vähän koittamaan, ulkomailla on kuitenkin eri kieli ja toimintatavat. Eri sarjoista on jäänyt paljon hyviä muistoja. Kyllä tästä jääkiekosta tykkää niin paljon, että haluaa nähdä vähän kaikkea.

Millaisia oppeja ulkomaan reissuilta on tarttunut käteen?

- Kyllä sitä kasvaa aikuisemmaksi, kun joutuu olemaan poissa kotoa itsekseen. Kun lähdet pelaamaan ulkomaille, niin olet ulkomaalaisstatuksella, ja silloin tulosta on tultava. Voitonnälkää on tarttunut ulkomailta paljon, ja sitä mitä Jarnakin aina sanoi, eli tulosvastuullisuutta. Kyllä mä haluan loistaa joka ilta, kun laitan Pelicans-paidan päälle. Haluan olla aina kentän paras pelaaja.

Mikä on ensimmäinen asia, mikä tämän kauden Pelicansista tulee mieleen?

- Yhtenäisyys. Tämä on kaikkien meidän pelaajien mielestä tosi tiivis ryhmä. Tämä on meidän juttu, mutta sitten lumipallo voi alkaa kasvaa ja siitä tulee koko Lahden juttu. Ihmiset huomaavat, että noillahan on tuolla hyvä meininki ja ne on yhtenäinen jengi.

Mitä Pelicans oppi viime kevään karvaasta pettymyksestä pudotuspelien KalPa-sarjassa?

- Meidän pitää malttaa vähän enemmän, eikä antaa tunteen viedä niin paljon pelin sisällä. Pitää pystyä pelaamaan fiksummin, luistelemaan ja haastamaan hyökkäysalueella kiekon kanssa.

Edustat nuoren joukkueen kokenutta kaartia. Millaiseksi koet oman roolisi pukukopissa?

- Yritän tuoda sinne vähän positiivisuutta. Tarkoitan sitä, että vaikka hommia tehdään täysiä, niin vähän pitää olla pilkettä silmäkulmassa, että pystyy naureskelemaankin. Välillä voi hymyilläkin ja treenata samaan aikaan. Se on myös sitä yhtenäisyyttä, että vanhemmat pelaajat auttavat nuorempia. He voivat tulla kysymään meiltä ihan mitä vain.

Teksti: Aleksi Salonen