Aleksi Salonen

Lahtelaisen Taavi Vartiaisen elämä järkkyi elokuussa 2019, kun hän sai diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kasvattajaseurastaan Pelicansista kesällä 2020 Tampereen Ilvekseen siirtynyt Vartiainen kertoi saman vuoden lokakuussa sairaudestaan avoimesti sosiaalisessa mediassa. Helmikuussa 2021 tilanne oli edennyt pisteeseen, jossa Ilves ja Vartiainen tiedottivat purkaneensa 2+1-vuotisen pelaajasopimuksen.

Taavi Vartiainen, mitä miehelle kuuluu tänä päivänä?

- Tosi hyvää, kiitos kysymästä. Elämä on tällä hetkellä tosi stabiilia, vastaa Vartiainen hyväntuulisena.

- Kaikki tekeminen, harjoittelu ja sen ulkopuolinen elämä kotona ja siviilissä tuntuvat pitkästä aikaa erittäin hyvältä. Melkoisen taaperruksen ja vuoden jälkeen osaa arvostaa pieniä asioita, kuten että saa nukuttua, syötyä ja harjoiteltua normaalisti. Pystyy taas nauttimaan matkasta.

Tänä päivänä Vartiainen, 27, asustelee jälleen Lahdessa. Kiekkoilija pääsi uudelleen kiinni harjoittelun syrjään maaliskuussa, mistä lähtien hän on treenannut Hennalassa Antti Kousan kuntosalilla. Sopimuksen purku Ilveksen kanssa oli pelaajan ja seuran yhteinen, välttämätönkin päätös.

- Se oli ehdoton aikalisän paikka. Sairautta ei vain yksinkertaisesti saatu kontrolliin. Lääkkeistä tuli kaikki mahdolliset huonot sivuvaikutukset. Ei siinä pystytty enää harjoittelemaan edes amatöörimäisesti, saati ammattimaisesti. Kaikki asiat kotona kaatui päälle. Ratkaisu oli molempien osapuolten kannalta todella hyvä.

- Pääsin Tampereelta suoraan Lahteen ystävieni ympäröimäksi, ja minut lähetettiin yksityiseltä puolelta Päijät-Hämeen Akuuttiin psykiatriseen työryhmään. Siellä saatiin nopea apu ja tiiviimpi hoitojakso, mikä loppui kesäkuun puoliväliin. Sieltä siirryttiin oman oireyhtymän työryhmään, missä on vähän erilaista terapiaa nykyisin noin kerran kahdessa viikossa. Kun puhutaan lopun elämän jutuista, niin työkaluja ei voi koskaan olla liikaa.

Vartiainen nauttii tällä hetkellä harjoittelusta täysin rinnoin. Ihan jo pelkästään siitä, että pääsee ja pystyy liikkumaan. Jääkiekkoilijan urallaan Vartiainen on kokenut paljon myös luu- ja lihasperäisiä loukkaantumisia, mutta nyt hän on pystynyt elämään ilman fyysisiä kipujakin jo pidemmän aikaa.

Urheileminen ilman paineita joukkueen menestyksestä on tehnyt mielelle hyvää. Palo jääkiekkoon ja tulosurheiluun ei ole kuitenkaan Vartiaisella sammunut missään vaiheessa.

- Mitä pidemmälle mennään, sitä parempaan kuntoon ukko tulee, ja palo herää takaisin pelihommiin. Tässä kun on saanut mielen kirkkaaksi ja stabiiliksi, niin tiedän, että kyllä mä tulen täältä vielä takaisin, Vartiainen sanoo.

- Paljon olen nähnyt ja kokenut vaikeita asioita elämässä, mutta jos multa vietäisiin rakkain harrastus ja laji pois, niin en vaikeampaa asiaa voisi kuvitella. En ole luovuttamassa, se on varma. Tämä kortti katsotaan loppuun asti, jonka jälkeen ei tarvitse enää jossitella, onnistuttiin tai ei. Nyt on all in.

Punttitreenien ohella Vartiainen pääsi jo ottamaan tuntumaa jäähän kesäkuussa Vierumäellä, missä vuorot ovat jatkuneet jälleen heinäkuussa lyhyen tauon jälkeen. Vartiainen paljastaa, että hänellä on olemassa suunnitelma syksyä silmällä pitäen.

- Suunnitelmistani tullaan kuulemaan lisää lähiaikoina. Harjoittelussa on siirrytty nyt eteenpäin tavoitteellisempaan suuntaan. Kunnon puolesta on asetettu rajoja, millaisessa kondiksessa pitää olla silloin, kun pelit alkavat rullata. Koko ajan lähestytään maksimikuntoa.

”Se on sisällä Pelsun kulttuurissa, että omien takana seistään”

Pelicansin liigajoukkueessa kuusi kautta kiekkoillut Vartiainen sai välittömästi koko lahtelaisorganisaation tuen taakseen, kun sairaus tuli ilmi kauden 2019-20 korvilla. Mies on ikuisesti seuralle kiitollinen saamastaan avusta.

- Sieltä tuli johdolta asti pelaajista huoltajiin tuki päivästä yksi lähtien, että me kyllä olemme takanasi. Ikinä ei ole tässä kaupungissa ja joukkueessa peräännytty mistään. Aina kun on ollut jotain ongelmia, niin seura on tukenut ja seissyt sanojensa takana.

- Rekkukin (Reijo Loukiainen, legendaarinen Pelicansin huoltaja) kävi yksi päivä salilla katsomassa, miten poika jaksaa treenata. Se on sisällä Pelsun ja Lahen kulttuurissa, että omien takana seistään. Voin ylpeydellä sanoa, että olen täällä monta vuotta pelannut.

Pukukoppielämä on ollut aina iso osa Vartiaisen arkea. Hän sanoo ikävöineensä aamukahveja ja huulenheittoa jo siinä kohtaa, kun sopimus Ilveksen kanssa päättyi.

- Tuossa kun on käyty Vierumäellä jäillä, niin se on meille iso hetki, että mennään puolta tuntia aikaisemmin koppiin jauhamaan. Jätkien kanssa vaihdetaan ilot ja surut ja loppujen lopuksi nauretaan päälle ja mennään treenaamaan.

- Kousan salillakin käy paljon lätkäjätkiä ja tuttuja naamoja. Esimerkiksi Kousan Mikko, Tyrväisen Antti, Björnisen Hannes ja Siikosen Miska. Pienet tarinointihetket tuovat paljon sisältöä harjoitukseen, ja samalla pystytään haastamaan toisiamme tekemään paremmin hommia.

Mitä Vartiainen ajattelee pelaamisesta turkoosipaidassa vielä jonain päivänä?

- Kyllä se on yksi vaihtoehto. Turkoosipaita on itselleni aina kunnia-asia. Puoli elämää ja oma identiteetti on liittynyt vahvasti Pelicansiin. Hieno halli ja hienot fanit. Jos näin tulee joskus tapahtumaan, niin se on koskettava ja iso hetki omassa elämässä, tunnelmoi 271 liigapelin Vartiainen.

Vartiainen on elänyt aina tavoitteista. Kiekkokaukaloihin paluuta tekevä pelimies haluaa puhua niistä avoimesti nytkin, vaikka taustalla on äärimmäisen rankat ajat sairauden kourissa.

- Ensimmäinen tavoite on, että palaan Liigaan ja omalle tontilleni, ja siitä vielä paremmaksi hyökkääjäksi kuin olen koskaan ollut. Primevuoteni ovat vasta edessä. Kehitys jatkuu koko ajan.

- Unelmani on voittaa Suomen mestaruus. Jos kannua pääsisi nostamaan, niin se olisi epäilemättä ikimuistoinen hetki.