Pelicansin pelaajapolun rinnalla kulkee latu myös valmentajille – ”Mainoskauluspaitaa ei kannata haikailla heti kättelyssä”

Pelicansin junioripolku on toiminut kehittävänä kasvualustana monelle tämän päivän päijäthämäläiselle Liiga-pelurille.

Polkua on poikkelehtinut myös useampi Pelicansin edustusjoukkueen nykyinen valmentaja. Yksi heistä on ensimmäistä kauttaan Liiga-miehistön penkin takana häärivä Juhamatti Yli-Junnila, joka korkkasi oman valmentajalatunsa Kiekkoreippaan D2-joukkueen luotsina vuonna 2013.

Vajaassa kymmenessä vuodessa ”Ylli” on kohonnut porras portaalta tasolle, johon pääseminen on vaatinut kärsivällisyyttä, pitkäjänteistä työntekoa ja aitoa itsensä kehittämisen halua.

- Mainoskauluspaitaa ei pidä haikailla heti kättelyssä. Valmennuskokemusta kannattaa hankkia ensin vähän kylmemmistä halleista, vinkkaa Yli-Junnila omien kokemustensa pohjalta.

- Aika harvalukuinen on sekin entisten huippupelaajien joukko, joka pystyy hyppäämään suoraan peliuran jälkeen valmentajaksi ammattilaiskehiin, hän jatkaa.

Jokaiselta Pelicansin Liiga-joukkueen nykyiseltä valmentajalta löytyy vankkaa kokemusta junioripuolelta. Yli-Junnilan tavoin myös Tommi Niemelä, Toni Pasuri ja Jussi Silander ovat aloittaneet valmennusosaamisensa kartuttamisen ruohonjuuritasolta.

​​​​​​​- Tavoitteemme on luoda yhteisöllisyyden tunnetta koko päijäthämäläiseen kiekkoperheeseen. Tavoitteen saavuttamista edesauttaa varmasti se, että meillä kaikilla on kyky asennoitua myös juniorivalmentajan saappaisiin. Jokainen meistä tietää, millaista arki on sillä puolella. Emme siis todellakaan elä missään norsunluutornissa, Yli-Junnila painottaa.

Ennen valmentajapolulle loikkaamista Yli-Junnila ehti tahkota pelaajana yli 300 SM-liigaottelua. Isokokoisen hyökkääjän kokemuspankkiin kertyi pääomaa myös Unkarin, Ruotsin, Saksan ja Ranskan sarjoista.

Päijät-Hämeeseen ja valmentajapolkunsa lähtöpisteeseen Yli-Junnila asettui heti vuonna 2013 päättyneen pelaajauransa jälkeen.

- Pelasin tuolloin Ranskassa ja hain opiskelupaikkaa Vierumäelle. Sain paikan, mutta neuvottelin vielä kesällä pelihommien jatkumisesta muutaman seuran kanssa. Ranskalaiseen tapaan neuvottelut kuitenkin venyivät ja venyivät, joten tein ratkaisuni ja päätin lähteä opiskelemaan valmennusta Vierumäelle. Päätöstä ei ole tarvinnut jälkeenpäin katua, sanoo aiemmin myös merikapteenin opintoja suorittanut Yli-Junnila.

Millaisen kipparin Suomen Merivoimat tai hulppeat risteilijät menettivätkään?

- En osaa sanoa, 41-vuotias jääkiekkovalmentaja naurahtaa.

"Ensin pitää hallita perusteet, ennen kuin voi alkaa piirrellä kontrollilähtöjä"

Mereltä takaisin kaukaloon. Vielä Vierumäen opintojen alkuvaiheessa Yli-Junnilalla ei ollut selkeää reittisuunnitelmaa omalle valmentajapolulleen. Lahteen ja Pelicansin junioritoimintaan hän päätyi yhdellä puhelinsoitolla.

- Silloinen Kiekkoreippaan valmennuspäällikkö Herkko Koski soitti ja kertoi, että seuran kaikki muut valmennuspestit olivat täynnä D2-poikien apuvalmentajan paikkaa lukuun ottamatta. Olin saman tien kiinnostunut, koska halusin hankkia valmennuskokemusta heti opiskeluiden alkuvaiheessa.

- Lahden jääkiekkoympyröistä en tiennyt tuossa vaiheessa juuri mitään. Olin käynyt täällä aiemmin vain pelaamassa, kertoo HPK:n ja Lukon paitaa SM-liigassa kantanut Yli-Junnila.

Nopeasti kävi selväksi, että alle 13-vuotiaiden junioreiden opastaminen tarjosi loistavan kasvualustan valmennusperusteiden luomiselle.

- Sain hyvää oppia esimerkiksi siitä, miten lajiteknisiä asioita kannattaa opettaa junioriikäisille pelaajille. Ensin pitää hallita perusteet, ennen kuin voi alkaa piirrellä kontrollilähtöjä tai trappeja, salolaislähtöinen valmentaja huomauttaa.

D2-poikien apuvalmentajan paikalta Yli-Junnila eteni systemaattisesti aina Pelicansin U20-joukkueen päävalmentajaksi.

- Pikkuhiljaa homma muuttui suunnitelmallisemmaksi. Itselleni oli muodostunut selkeä ajatus siitä, että halusin edetä ikäluokka kerrallaan samojen pelaajien kanssa. Koin, että pitkä yhteinen projekti palveli parhaiten sekä omaa että ennen kaikkea pelaajien kehitystä.

Kolmen U20-joukkueen päävalmentajana viettämänsä vuoden jälkeen Yli-Junnilan matka jatkui täksi kaudeksi Tommi Niemelä apulaiseksi Pelicansin Liiga-miehistöön.

Päijäthämäläisseuran nykyisessä edustusjoukkueessa on monta pelaajaa, jotka ovat kulkeneet Yli-Junnilan kanssa yhtä matkaa kohti polun huippua.

- Olen ollut monen pelaajan matkassa mukana jo junnuvaiheessa. Nyt pääsemme jatkamaan yhteistä tarinaa täällä ammattilaispuolella, Ylli iloitsee.

Saman ilon jakaa myös vastikään kaksivuotisen jatkosopimuksen Pelicansin kanssa solminut puolustaja Petteri Riihinen. Sekä Yli-Junnila että mäntsäläläislähtöinen Riihinen aloittivat Pelicans-polkunsa taivaltamisen samaan aikaan ja samasta D2-joukkueesta.

- Olemme tehneet vuosien varrella paljon hommia yhdessä. Ylli on hyvä valmentaja ja loistava persoona. Iso kiitos hänelle kaikesta siitä, mitä hän on eteeni tehnyt, 21-vuotias puolustaja kiittelee.

Riihinen kuvailee Yli-Junnilaa ammattitaitoiseksi, rehelliseksi ja kannustavaksi valmentajaksi.

- Ylli vaatii yksilöiltä paljon, mutta antaa aina virheen sattuessa rohkeutta yrittää uudestaan.

"Asioita ei kannata tehdä suoraan vanhojen tottumusten perusteella"

Oman jääkiekko- ja valmennusfilosofiansa Yli-Junnila on muovannut oppien ja oivallustensa kautta. Vahva substanssiosaaminen on rakentunut opiskelemalla sekä aidolla kiinnostuksella lajia ja ammattia kohtaan.

- Asioita ei kannata tehdä suoraan vanhojen tottumusten perusteella. Ainakaan itse en halunnut lähteä kopioimaan minua valmentaneiden valmentajien tapoja. Opiskeluiden avulla halusin luoda oman ajattelutapani joukkueurheilusta ja erityisesti jääkiekosta, YliJunnila kertoo.

Pelicansin junioriputki ja sittemmin edustusjoukkue ovat tarjonneet mitä parhaimman ympäristön oppien toteuttamiseen käytännössä.

- Aina on ollut sellainen tunne, että täällä minuun uskotaan ja luotetaan valmentajana. Voin vilpittömästi suositella JuniorPelicansia kaikille valmennuksesta kiinnostuneille. Täällä ihmisen on hyvä olla ja kehittyä. Joukkueurheilu antaa eväitä elämässä eteenpäin, mitä sitten ikinä jääkiekon ohella tai sen jälkeen tekeekään, Ylli kiteyttää.