Lauantai 5.12. 18:30 VS.

Pelicansista löytyi Laaksoselle paras paketti - ”Yritetään kolmen vuoden aikana tehdä itsestä änäripelaaja”

Pelicansin Buffalo Sabresista lainaama Oskari Laaksonen hakee Lahdesta ponnahduslautaa Pohjois-Amerikan valloitukselleen.
Oskari Laaksonen debytoi lahtelaisjoukkueessa tiistain harjoituspelissä SaiPaa vastaan. (Kuva: Aleksi Salonen)

Oskari Laaksonen debytoi lahtelaisjoukkueessa tiistain harjoituspelissä SaiPaa vastaan. (Kuva: Aleksi Salonen)

Oskari Laaksonen, 21, oli vielä kesäkuun alussa kasvattajaseuransa Ilveksen sopimuspelaaja, kunnes hän solmi juhannusviikolla kolmen vuoden mittaisen tulokassopimuksen NHL-seura Buffalo Sabresin kanssa. Puolustajan suunnitelmia Pohjois-Amerikan suuntaan on mutkistanut se, että NHL:ssä kausi 2019-20 on edelleen kesken, eikä uusi sesonki ala välttämättä tämän kalenterivuoden puolella.

- Kun sopimus syntyi Buffalon kanssa, niin aloimme heti kartoittamaan lainamahdollisuuksia, mistä löytyisi itselleni paras paketti. Pelicans kun tuli mukaan, niin se tuntui heti hyvältä vaihtoehdolta, Laaksonen taustoittaa.

- ”Hölö” ei ole koskaan mua valmentanut, mutta kyselin hänestä vanhoilta jengikavereiltani, jotka ovat olleet Hölön valmennuksessa, niin kaikilta tuli pelkkää posia. Tiesin, millaiseen rooliin Pelicansissa on mahdollisuus päästä.

Oikealta laukova Laaksonen kiekkoilee Pelicansissa toistaiseksi voimassa olevalla lainasopimuksella. Buffalon kesän 2017 3. kierroksen varauksella kääntyy elämässään uusi sivu tutun ja turvallisen Tampereen ulkopuolella.

- Ihan hauska ensimmäinen viikko on ollut. Hyvin on päässyt joukkueeseen mukaan. Mukavaa vaihtelua olla uusissa maisemissa. Tuskin maisemanvaihto koskaan huonoa tekee.

Ilveksen liigamiehistössä Laaksosella on alla kaksi täyttä kautta, jotka olivat hyvin kaksijakoiset. Ensimmäisellä kunnon liigakaudellaan 2018-19 hän taituroi puolustajan paikalta 46 otteluun 24 (3+21) tehopistettä, juhli vuodenvaihteessa alle 20-vuotiaissa MM-kultaa Jesse Ylösen kanssa ja pelasi keväällä vielä kaksi A-maaotteluakin.

- Se oli onnistunut vuosi. Silloin oli hyvä kesä alla, pääsin pelaamaan paljon ja sain koutseilta luottoa. Lumipallo lähti pyörimään oikeaan suuntaan, ei kai siihen sen kummempaa selitystä ole, pakki muotoilee.

Laaksoseen kohdistui viime kaudella kovat odotukset, mutta vuosi oli edellistä vaisumpi. Sitä selittävät erilaiset loukkaantumiset.

- Siinä oli aikamoisia haasteita, kävin sydänleikkauksessakin. Kun peliaika pieneni vastoinkäymisten myötä, niin siinä piti opetella eri roolin peliä. Haasteet kuitenkin kasvattivat. Näen, että kausi oli opettavainen

Pelicansissa Laaksonen haluaa tuoda itsestään esiin sitä samaa pelaamisen riemua kuin toissa kaudella Ilveksen ykköspakkina. Luisteluominaisuudet ja kiekolliset taidot ovat Laaksosella Liiga-puolustajien eliittiä.

- Pyrin luomaan kiekollisena omista tilanteita ja liikuttamaan kiekkoa ylivoimalla. Ja tietysti pari maalia siihen kylkeen. Puolustuspeliä haluan kehittää, jotta olisin kokonaisvaltaisempi molempiin suuntiin. Se on iso tavoite tälle kaudelle.

Laaksosen on määrä lentää Buffaloon NHL:n harjoitusleirien alkaessa. Milloin leirit sitten alkavat, sitä tuskin tietää vielä kukaan.

- Tämä on arpapeliä kaikilta osin, kun ei tiedä yhtään, mikä maailmantilanne tulee myöhemmin syksyllä olemaan. Se mulle on kerrottu, että sitten kun leirit alkavat, niin pääsen sinne näyttämään, mihin rahkeet riittävät, Laaksonen sanoo.

- Viikko kerrallaan mennään. Yritän auttaa Pelsua voittamaan pelejä ja siinä samassa mennä itse eteenpäin.

Buffaloon päästessään Laaksosen ensimmäinen askel kohti NHL-tavoitetta on saada jalkaa oven väliin ja antaa hyvä ensivaikutelma. Turhaa hoppua hän ei tarunhohtoiseen pidä.

- Yritetään kolmen vuoden aikana tehdä itsestä änäripelaaja. Mitä organisaatio haluaa, niin siellä pelataan. Ei ole tarkoitus, että vielä tänä vuonna pelaisin änäriä, mutta niin voi tapahtuakin. Kolme vuotta on aikaa ja sitten katsotaan, missä ollaan.

Pelicansin harjoituskauden viimeinen ottelu HIFK:ta vastaan pe 25.9. Isku Areenalla klo 18.30. Liput matsiin tästä.

Teksti: Aleksi Salonen