Vuodesta 2012 lähtien Pelicansin maalinsuulla torjuneen Janne Juvosen pitkä taival lahtelaisseurassa tuli tiensä päähän tänä keväänä. Korvaajaa ei tarvinnut etsiä Jyväskylää kauempaa: Pelicans naarasi riveihinsä kilpailijansa JYPin kahden viime kauden ykkösmolarin Jussi Olkinuoran yksivuotisella sopimuksella.

Tuore Pelicans-kasvo on syntymänimeltään Juho Olkinuora, mutta mies haluaa itse käyttää etunimeä Jussi. Erikoinen tapaus juontaa juurensa 27-vuotiaan pelaajan lapsuusvuosista.

- Olin kuulemma viisivuotias, kun olin tullut eräänä päivänä tarhasta kotiin. Ilmoitin vanhemmilleni, että haluan minua kutsuttavan jatkossa Jussiksi. Tarhassa oli ollut saman niminen Juho, joka oli kiusannut muita, ja päätin, etten halua samaistua häneen. Siitä lähtien olen käyttänyt vain Jussi-nimeä.

Maskin takaa paljastuu jo ensimmäisellä tapaamisella helposti lähestyttävä ihminen. Maalivahdeista kuulee usein sanottavan, että ne ovat pukukopin erilaisimpia persoonia.

- Koitan pitää sellaisten normaalien maalivahtien lippua korkealla. Meillä kaikilla, niin maalivahdeilla, kenttäpelaajilla kuin muillakin ihmisillä on varmasti omat juttunsa. Olen normaali, ulospäinsuuntautuva heppu. Ei kai sen erikoisempaa, Helsingissä syntynyt Olkinuora hymyilee.

Pohjois-Amerikkaan aluksi vain vaihto-oppilaaksi

Tappara-kasvatti Olkinuora on kiekkoillut valtaosan urastaan Pohjois-Amerikassa. Kaikki alkoi vaihto-oppilasvuodesta Salt Lake Cityssä Olkinuoran ollessa 16-vuotias. Silloin jääkiekko tuli vain ”siinä sivussa”, eikä hän osannut kuvitella, että tulevaisuudessa taskussa tulisi olemaan myös NHL-sopimus.

- Kiinnostuin siellä yliopistosta ja kun tulin takaisin Suomeen, lähettelin viestejä yliopistoihin ja jatkoin kontaktointia. Ehtona oli, että minun pitää palata takaisin jenkkeihin, joten menin vuodeksi USHL:ään eli paikalliseen A-junnusarjaan. Sieltä tuli takaportin kautta paikka Denverin yliopistoon.

- Vasta siellä tajusin, että täällähän on paljon hyviä pelaajia ja moni lähtee täältä NHL-sopimuksen perään. Se realisoitui minulle toisena vuotena, että tämähän voi olla mahdollista minunkin kohdalla.

Elettiin vuotta 2013, kun Olkinuora pian kättelikin NHL-seura Winnipeg Jetsin kanssa kaksivuotisen sopimuksen merkiksi. Ensiesiintyminen tarunhohtoisessa jäi tekemättä, ja maalivahti seilasi AHL:n (21 ottelua) ja sen farmiliigan ECHL:n (96) väliä kolmen vuoden ajan.

- Ei se NHL-debyytti ollut oikein koskaan lähellä. Maalivahdeilla se on aika kummallinen juttu, että vaikka kaikki ovat periaatteessa samalla viivalla, niin debyytti tulee yleensä loukkaantumisten kautta. Siinä pitää olla ensin jonossa odottamassa vuoroaan. Olin heti lähtökohtaisesti AHL:ssä kakkosveskari, ja se oli vaikeaa aikaa. Pyysin itse siirtoa ECHL:ään, sillä siellä pääsin ainakin pelaamaan. Ei ollut helppo päätös sekään, koska samalla kun lähdet AHL:stä alaspäin, niin annat muille tilaa jonossa, Olkinuora selvittää.

Kuusi kautta meni vauhdilla, ja Olkinuora palasi Suomeen vuonna 2016. Työpaikka löytyi pätkäsopimuksella SaiPan maalilta.

- Yliopisto on ollut toistaiseksi elämäni parasta aikaa niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Se oli sellainen tilaisuus, että joka piti silloin käyttää tai sitten myöhemmin kaduttaisi, jos mahdollisuutta ei enää tulisi. Myöhemmin tuli kuitenkin olo, että nyt pitää palata Suomeen, pelata paremmin ja nostaa statusta. On Liiga kuitenkin parempi sarja kuin ECHL.

JYPin CHL-mestaruuden takuumies

Olkinuora siirtyi 10 SaiPa-pelin jälkeen JYPin veräjälle. Mies torjui heti ensimmäisellä Liiga-kaudellaan joukkueelleen pronssia. Päättynyttä Liiga-kautta Olkinuora ruotii niukkasanaisesti, sillä päällimmäisenä mielessä on suuri pettymys JYPin lähdettyä lauluun heti neljännesfinaaleissa HIFK:ta vastaan.

Torjujan mieli kirkastuu, kun puhe kääntyy JYPin voitonjuhliin päättyneeseen CHL-kauteen. Olkinuora oli CHL-finaalissa ruotsalaista Växjö Lakersia vastaan kentän paras pelaaja jyväskyläläisten 2-0-voittoon päättyneessä ottelussa.

- Se tuntuu vieläkin tosi kovalta saavutukselta. Mestaruus vaati hyvät pelit ja tekemisen koko CHL-kauden aikana ihan alkusarjasta lähtien. Oli siistiä pelata niin monen eri maan joukkueita vastaan. Esimerkiksi puolivälierissä ja välierissä vastaan tulleet tshekkijoukkueet olivat paljon kovempia kuin mitä olisin ennalta arvannut. Tuntui, että nautimme paineesta ja pelasimme kollektiivisesti hyvin paineen alla. Finaali oli sitten ehkä se meidän koko CHL-kausi pähkinänkuoressa.

Aikaa Jyväskylässä voi huoletta luonnehtia plusmerkkiseksi. Olkinuora sai nostettua statuksensa uudelle tasolle – aivan kuten oli kaavaillutkin. Pelicans saa ensi kaudeksi tolppiensa väliin monissa liemissä keitetyn maalivahdin.

- Jyväskylässä tuli menestystä ja itsellänikin pelit menivät hyvin. JYPissä oli paljon kokeneita pelaajia, jotka opettivat paljon voittamisen kulttuurista ja heidän suhtautumisestaan jääkiekkoon. Nuoret jätkätkin näyttivät ennakkoluulottomuudellaan, että voit aina pelata hyvin, olisi kyseessä sitten sinun ensimmäinen tai 15. vuosi sarjassa.

”Lahjoilla en pääse mihinkään”

Lakisääteisiä lomia on vielä jäljellä, mutta Olkinuora kävi tiistaina ensimmäistä kertaa tervehtimässä Isku Areenalla pyörineitä uusia joukkuekavereita. Hän sanoo Pelicansin olevan loistava mahdollisuus. Vielä toistaiseksi Helsingin suunnalla asuva Olkinuora etsii parhaillaan tyttöystävänsä kanssa asuntoa Lahdesta.

- Mulla oli suuret halut tulla Lahteen. Varsinkin kun kevään pettymys oli niin kova, koen tämän loistavana tapana vaihtaa maisemaa ja aloittaa periaatteessa nollista. Lahdessa on puitteet, jotka ruokkivat nälkää entisestään ja kaikki työkalut hyvän tuloksen tekemiseen.

Olkinuora on ollut pienestä pitäen tinkimätön harjoittelija. Oikotietä onneen ei ole, varsinkaan hänen tapauksessaan.

- Minua ei ole koskaan kehuttu lahjakkaaksi maalivahdiksi. Vuodet Pohjois-Amerikassa opettivat, että tärkeintä on tehdä jäällä tuntimäärällisesti paljon töitä ja tehdä se ajatuksella. Se on iskostunut minuun ihan junnuista lähtien, että lahjoilla en pääse mihinkään. Pääsen työnteolla ehkä niiden lahjakkaiden kanssa melkein tasoihin, hän virnistää.

Pohjois-Amerikka jätti jäljen isokokoisen (188 cm/91 kg) vahdin torjuntatyyliinkin. Maskipelaamisen ohi näkeminen ja terävyys lähiedustatilanteissa ovat sieltä peräisin, hän kertoo.

- Nykyään kaikki on varmaan perhostyylisiä, v-tyylin maalivahteja. Yritän olla suhteellisen aggressiivinen ja koitan mahdollisimman paljon haastaa laukojaa. Samalla yritän tehdä paljon yhteistyötä äänellä pakkien kanssa ja osallistua peliin mailalla. Pelin lukeminen on myös vahvuus, ja silloin kun se on mallillaan, niin olen yleensä oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja on hyvä aavistus siitä, mitä kaukalossa seuraavaksi tapahtuu.

Pelicans aloittaa uuteen kauteen valmistautumisen päävalmentaja Ville Niemisen johdolla ensi maanantaina.

Aleksi Salonen