UutinenPelaajatPääuutinen | 05.08.2023 10:00

Oikea ajoitus paluulle

Aleksi Salonen

Siirryttyään kesällä 2018 JYPistä Pelicansiin Jussi Olkinuora vakuutti seuran ensimmäisessä haastattelussa, että maisemanvaihdos ja Pelicans olisivat loistava yhtälö saamaan pelaajaura kukoistukseen.

Peliliike oli oikea. Todellinen läpilyöntikausi 2018-19 Lahdessa nosti Olkinuoran KHL:ään ja Suomen A-maajoukkueen luottotorjujaksi. Mennyttä puolta vuosikymmentä on vaikea pukea sanoiksi yhteen tai kahteen virkkeeseen, mutta yhtä kaikki tänä päivänä Olkinuora on jälleen Pelicansin mies vuoden sopimuksella.

- Tuntuu, että viime Lahden-vuodesta ei ole kauaa. Toisaalta onhan tässä välissä tapahtunut paljon. Varsinkin maajoukkueympyrät olivat mulle aivan uusi juttu, Olkinuora jäsentelee.

- Viime kerralla Lahdessa sain henkilökohtaisesti sen, mitä halusinkin. Täällä asiat luistivat hyvin, kehityin ja sain olla oma itseni. Meillä oli joukkue, josta oli hyvä ponnistaa maailmalle.

Paluu tuttuun Pelicansin pukusuojaan on ollut muistoja nostattava, Olkinuora nyökkää. Hän kertoo tosin tehneensä vuosien varrella aiemminkin pistoja Isku Areenaan treenien merkeissä yhdessä lahtelaiskasvatti Hannes Björnisen kanssa.

Olkinuora huokuu intoa uuden kauden alla, sillä mennyt sesonki oli veskarille kivikkoinen. Hän siirtyi viime kesänä NHL-unelman perässä Detroit Red Wingsin organisaatioon, mutta näytönpaikkaa taalaliigassa ei irronnut missään vaiheessa. Seurajoukkuekautensa Olkinuora päätti Ruotsissa Brynäsin joukkueessa, joka tippui karsintojen päätteeksi Allsvenskaniin.

- Päällimmäisenä tuntuu siltä, että viime kausi oli tosi pitkä. Silloin kun peli kulkee ja tulee onnistumisia, niin jääkiekko on kivaa. Hyviä hetkiä ei viime kaudella oikein näkynyt, niin ei ollut kovin kivaakaan.

- Sen voin median puheista oikaista, että en saanut potkuja, vaan lähdin itse AHL:stä. Moni sanoo, että myös epäonnistumiset ovat oma mahdollisuutensa oppia. Se pitää paikkansa.

AHL:stä Olkinuoralla oli jo aiempaa kokemusta muun muassa Winnipeg Jetsin farmijoukkueesta kaudelta 2015-16. Viimeisimmällä reissulla työt loppuivat ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan.

- Ajattelin Detroitiin matkustaessa, että nyt olen erilainen kuin viimeksi, ja se kääntää pelipaikan edukseni, mutta ei. Ei sillä olisi ollut mitään väliä, vaikka olisin ollut maailman paras veskari. Ei tuossa olisi ollut mitään saumaa.

Kultainen polku Leijonissa

Olkinuoran mitalisaldo maajoukkuepaidasta neljältä vuodelta on kuin unelmien satukirjasta: olympiakulta vuonna 2021, MM-kulta 2019 & 2022 sekä MM-hopea 2021.

Kolme mestaruutta Suomen seuratuimman urheilulajin A-maajoukkueessa. Kukapa moisesta osaisi edes haaveilla.

- Kun sen noin muotoilet, niin ei kukaan. Neljä vuotta sitten uskalsin ohuesti haaveilla, että saisin edustaa Suomea. Saavutin sen ja menestyin heti Leijonien paidassa. Ei meidän ikäluokka ole tottunut siihen, että menestytään koko ajan. Se oli puhdas bonus, Olkinuora sanoo.

Mitalikaappiaan 32-vuotias urheilija voi huoletta katsoa ylpeänä – jo uran ollessa vielä kesken.

- Tiedostan sen nimenomaan molemmin tavoin. Saavutukset ovat menneitä, mutta siistejä juttuja ja niistä saa ja pitääkin puhua. Ne ovat olleet hetkiä, jotka ovat määrittäneet uraani enemmän tai vähemmän.

- En kuitenkaan tuudittaudu maajoukkuesaavutuksiin. Maalivahdit ovat usein 30 ikävuoden jälkeen parhaimmillaan, ja toivon, että se olisi näin mullakin. Uusia saavutuksia ja kokemuksia odotellessa.

Olkinuora on saanut kulkea maajoukkuepolkua yhdessä ystävänsä, niin ikään Leijonien vakiomiehistössä paikkansa vakiinnuttaneen Björnisen kanssa.

- Hannes oli kevään 2019 MM-leirityksessä mukana loppuun asti, mutta jäi kisoista karvaasti rannalle. Se oli kova pala sekä mulle että tietysti hänelle. Hannes otti sen täysin oikealla tavalla ja tuli entistä parempana takaisin.

- Muistan, että Hannes oli puolestani aidosti iloinen kullasta ja eli unelmaa kauttani. Rehellisesti sanottuna enhän minäkään pelannut siinä turnauksessa kuin yhden pelin.

Pelicansilla paikka sydämessä

Uudistunut Pelicans-miehistö aloitti tänä tiistaina valmistautumisensa alkavaan kiekkokauteen. Olkinuoralle mennyt kesä oli jälleen MM-pelien vuoksi muutamaa viikkoa pelikavereitaan lyhyempi.

Mies tähdentää, ettei hän kesäisin edes koe välttämätöntä tarvetta irrottautua jääkiekosta.

- Kyllä tässä tavallaan poltetaan kynttilää molemmista päistä. Matkan varrella on oppinut tuntemaan itsensä, toimiiko systeemi vai ei. Mulla se on toiminut.

- Enemmänkin kyse on siitä, että tiedostan tämän uran lyhyyden ja hetkessä elämisen. En pysty pitämään mitään pidempää lomaa. Siinä tulee äkkiä katumus tekemättömyydestä. Kesät ovat lyhyitä, ja ihan hyvä niin. Niin kauan, kun paikat kestävät, puuhailen mielelläni lajin parissa.

Keväällä 2019 Olkinuora oli siivittämässä torjunnoillaan Pelicansin seurahistorian toiseksi parhaaseen runkosarjasijoitukseen (3.). Pudotuspeleissä liito katkesi kuitenkin heti kättelyssä puolivälierissä HIFK:ta vastaan. Pettymykseen päättynyt sesonki jätti Liiga-kaukaloihin nälkää kokeneelle veräjänvartijalle.

- On hyvä tiedostaa, että CHL-mestaruutta lukuun ottamatta en ole seurajoukkueessa menestymistä kokenut.

- Mestaruus, ja mikä tahansa voittaminen, tuntuu niin spesiaalilta, että sen haluaa kokea uudestaan. Haluan ehdottomasti päästä tulevaisuudessakin maajoukkueen mukaan ja voittaa siellä. Se tavoite on yhtä tapissa kuin aiemminkin.

Olkinuora sanoo, että suhteet Pelicansiin ovat pysyneet lämpiminä läpi vuosien. Päijäthämäläisjoukkueen ensimmäinen kosketus kilpailulliseen kauteen on edessä elokuun viimeisenä päivänä CHL:ssä Växjö Lakersin isäntänä.

- Lahdella ja Pelsulla on ollut ensi näkemästä lähtien paikka sydämessäni. Tämä sattui olemaan oikea ajoitus paluulle, hän kuvailee.

- Edellisellä kerralla meillä oli tosi hyvä runkosarja, mikä on kaiken perusta. Viime kausi oli joukkueella niin vahva, että siitä on hyvä ottaa mukaan toimivat jutut, kokemukset ja itseluottamus.

Kun puhe kääntyy uuteen aisapariin, viimeisen läpimurron kynnyksellä olevaan Jasper Patrikaiseen, Olkinuora letkauttaa 23-vuotiaan lahtelaisen ainakin pitävän hänet nuorena.

- Jääkiekko on Jassella hyvällä mallilla. Sitä on kiva seurata vierestä. Jokaisen läpimurto ja ura ovat kuitenkin jokaisen oma asia. En näe, että kädestä pitäen kävelyttäisin ketään minnekään. Meillä on veskarikoutsi ja kaiken maailman kuiskaajat sitä varten. Koetan pitää arkifiiliksen kevyenä ja työntäyteisenä, ja jos pystyn joskus auttamaan, niin totta kai autan.

Entä millainen oli ensitapaaminen päävalmentaja Tommi Niemelän ja maalivahtivalmentaja Toni Pasurin kanssa?

- Ensikosketus Hölöön oli se, että onnittelin häntä viime kaudesta. Hän siinä vähän kierteli, että no, se oli viime kausi. Tuossa valmentajien kopissa on paljon intohimoa ja paloa lajiin. Se on hyvä merkki.

Pelicans luistelee ensimmäistä kertaa kotiyleisönsä eteen perjantaina 11.8. harjoitusottelussa HIFK:ta vastaan.