Uutinen

Porilainen hulluus ei ole tarttunut Kivenmäkeen, joka halusi pois äidin helmoista – ”Pelicansissa on hyvä vuorovaikutuksen kulttuuri”

Aleksi Salonen

Nimi Kivenmäki on kotimaan kiekkokaukaloissa pinnalla jo neljättä vuosikymmentä.

Keväällä kaksivuotisella sopimuksella Pelicansiin siirtynyt Otto Kivenmäki, 21, on Ässien 2000-luvun alun legendaarisen pistelingon Marko Kivenmäen, 45, poika. Kauteen 2009-10 päättyneen Marko-isän Ässät-uran viimeisestä pelistä ei mennyt kuin seitsemän vuotta, kun Porissa päästiin nauttimaan toisen polven Kivenmäen taituruudesta.

- Isäni nimi on ollut varmasti aikoinaan vahvasti porilaisten huulilla, mutta ei se mulle ole koskaan tuonut mitään painetta. En ole kokenut sitä niin, että sukunimi olisi tuonut erityistä huomiota, Otto Kivenmäki aloittaa.

Kivenmäki oli jo pikkupoikana sitä mieltä, että hänestä tulee isona urheilija. Mikään muu asia ei sytyttänyt pojassa samanlaista kipinää.

- Pelasin pienenä myös jalkapalloa, ja jossain kohtaa futis kiinnosti jopa lätkää enemmän.

- Loppujen lopuksi oli hyvä, että päädyin jääkiekkoon, koska jalkapallossa en ollut kovin hyvä. Mikään muu tekeminen ei ole oikein kiinnostanut, eikä ole ehkä ollut vahvuuksiakaan muuhun kuin kiekkohommiin.

Otto oli 11-vuotias, kun Marko-isä lopetti pelaajauransa keväällä 2011. Vuosia myöhemmin suhteet kiekon parissa syventyivät entisestään Markon liittyessä Ässien A-nuorten valmennustiimiin kausiksi 2015-18. Pelaajina kaksikkoa yhdistää pienen koon lisäksi loistava pelikäsitys ja oivat hyökkäyspään taidot.

- Iskä on opettanut paljon pieniä yksittäisiä juttuja. Luulen, että meidän pelityylit muistuttavat aika paljon toisiaan, vaikka en mielestäni olekaan ihan samanlainen kuin hän. Katsojien silmiin kuitenkin varmasti välittyy, että olemme sukua ja samaa verta, juttelee 174-senttinen Kivenmäki rauhalliseen tyyliinsä.

”Täällä tärkeintä on yksilön kehittyminen”

Kivenmäki on elänyt koko tähänastisen elämänsä Porissa, mutta nyt oli aika kääntää sivua. Lahdessa peluria odottaa uudet jännittävät ajat.

- Nyt oli hyvä sauma lähteä pois kotoa. Koen, että muutto Lahteen kasvattaa ihmisenä ja pelaajana. Pääsee pois äidin helmoista kasvamaan vielä enemmän aikuiseksi.

- Olihan se aluksi vähän outoa tulla uuteen kaupunkiin, mutta ei tämä Lahti niin erikoinen paikka ole. Ihan hyvällä sykkeellä on saatu hommat käyntiin.

Viimeisen läpimurron kynnyksellä olevalle hyökkääjälle olisi ollut kysyntää muuallakin. Nuoresta iästään huolimatta Kivenmäki on pelannut jo 116 liigaottelua tehoin 13+42=55.

- Sen mitä viime kaudesta tiedän, niin Lahdessa on ollut hyvä meininki. Kuulemani mukaan täällä tärkeintä on yksilön kehittyminen. Sen takia tämä oli itselleni tässä vaiheessa paras vaihtoehto, Kivenmäki perustelee.

Toisen kautensa Pelicansin luotsina aloittava Tommi Niemelä on Kivenmäelle tuttu valmentaja juniorimaajoukkueista. Se auttaa sopeutumista entisestään.

- Vaikuttaa siltä, että Pelicansissa on hyvä keskustelun ja vuorovaikutuksen kulttuuri. Täällä keskustellaan paljon pelaajan ja valmentajien välillä, mikä tuo tekemiseen luottamusta. Kaiken kaikkiaan ilmapiiri on tehnyt vaikutuksen.

Mutta miten porilainen sopeutuu lahtelaiseen pukukoppiin?

- En oikeastaan luokittele itseäni tavalliseksi porilaiseksi muuten kuin murteen kautta. Paljon puhutaan porilaisesta hulluudesta, mutta se käsite ei oikein istu meikäläiseen, Kivenmäki naurahtaa.

Aivotärähdys säikäytti

Jääkiekko on näyttänyt viimeisen vuoden aikana varjopuolensa kesän 2018 Detroit Red Wingsin 7. kierroksen varaukselle.

Helmikuussa 2020 Porissa pelatussa Ässien ja Lukon välisessä kamppailussa koettiin kauhunhetkiä, kun David Nemecek taklasi Kivenmäkeä rajusti päähän. Ilman kypärää jäähän iskeytyneen nuorukaisen kausi päättyi aivotärähdykseen, ja hän vietti pari päivää sairaalassa tarkkailtavana.

- Kyllähän se aluksi säikäytti, että oliko koko ura tässä, kun oli hetken ihan muissa maailmoissa. Sain onneksi hyvän diagnoosin. Aluksi tietysti jänskätti mennä jäälle, mutta aika nopeasti asiat lähtivät taas normalisoitumaan. Tällillä ei onneksi ole enää mitään vaikutusta.

Kivenmäki oli ladannut viime kauteen isot odotukset. Olihan ensimmäinen kokonainen kausi tuottanut Liigassa 53 peliin 21 (5+16) pistettä.

Päättynyt sesonki tuli kuitenkin niin ikään päätökseensä ennen aikojaan. Nyt pelejä ei kertynyt kuin 29.

- On ollut alavartalovammaa, mikä vaivaa edelleenkin. Sitä pyritään tässä nyt parhaan mukaan hoitamaan, että olisin peleissä mukana, kun kausi alkaa, hyökkääjä kertoo.

- Olihan se turhauttavaa, kun ei päässyt pelaamaan. Viime kauden 29 pelistä pelasin väkisin jonkun 10. Sitten oli yksinkertaisesti pakko viheltää peli poikki.

Kesä kuntoutuksen ehdoilla

Kivenmäki on onnellinen siitä, miten Pelicansin fysiikkavalmennus on ottanut koppia hänen tilanteestaan.

- Vammaa on lähdetty heti hoitamaan, ja päällimmäinen viesti on ollut se, että ei ole kiire. Se täytyy nyt hoitaa kuntoon, eikä lähteä väkisin repimään, ettei mene taas kaudella uusiksi.

Pelicans-miehistö on hikoillut kesätreeneissä reilun viikon. Ryhmästä löytyy Kivenmäelle monta nuorisomaajoukkueista tuttua pelimiestä, joiden kanssa yhteistä säveltä ei tarvitse hakea kauaa.

- Toivon että pelaisimme ensi kaudella nykyaikaista ja kiekollista lätkää. Se istuisi itsellenikin hyvin, että pyrkisimme olemaan peleissä se kiekollisempi osapuoli.

Kivenmäki on kolmella liigakaudellaan osoittanut, että varastosta löytyy kaikki eväät huippukauteen ja sarjan hyökkääjäeliittiin. Unelma siintää NHL:ssä.

- Viime kausista pitää parantaa selvästi. Tasaisuutta pitää löytää ja saada revittyä itsestä vielä enemmän irti. Ensi kaudella tavoittelen tietysti viimeistä läpimurtoa, mutta tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on kuntoutus, kun vamma on vaivannut jo sen verran pitkään.